2000-luvulle siirryin Lahden kauppaoppilaitoksen vahvuudessa. Suoritin merkonomin tutkintoa, suuntautumisena tietotekniikka. Aina nuorta miestä ei jaksanut opiskelu kiinnostaa ja vetelinkin kauppiksen läpi rimaa hipoen. Jos motivaationi oli kohdallaan, niin vetelin kursseista parhaita arvosanoja, mutta keskiarvo taisi silti olla jossain tyydyttävän paikkeilla.
Merkonomin tutkinnon sain kaikesta huolimatta suoritettua kolmessa vuodessa. Tein kesän töitä Stala Groupille IT-tukihenkilönä. Syksyllä alkoi näyttää siltä, etten viihdy esimieheni seurassa (tai toisinpäin, saatan palata tähän episodiin myöhemmin), eikä yrityksellä ollut suuria haluja nostaa palkkaani ja tehdä vakituista työsopimusta. Päätin palata takaisin koulun penkille ja suoritin lisävuoden itc-alan opintoja Datanomin tutkintoa varten. 2002 -tammikuussa minun oli määrä astua asepalvelukseen Vekaranjärvellä. Tein kesän ja syksyn töitä Hartwallille. Ennen armeijaan siirtymistä olin onnistunut sotkemaan unirytmini (3-vuorotyö ei taida sopia minulle) todella pahasti ja muistan, että pelailin Civilizationia usein aamu kuuteen. Voitte uskoa, että ensimmäinen aamu ei ollut se helpoin mahdollinen.
Vekaranjärvellä löysin paikkani 1. Viestikomppaniasta. Nuorempana pärjäsin ihan hyvin auktoriteettien kanssa ja sopeutuminen uusiin rutiineihin onnistui nopeasti. Tein ilmeisesti P-kaudella vaikutuksen kouluttajiin ja varusmiesjohtajiin, koska olisin päässyt 3. eri AU-kouluun. No, päädyin kuitenkin oman koulutushaarani RUK-kurssille ja suuntasin kohti Haminaa. Haminan reissu oli jotain unohtumatonta. Varusmiespalvelus on varmasti unohtumaton kokemus kaikille, jotka siellä jotenkin viihtyivät (tai eivät viihtyneet). Itse nautin hyvästä seurasta, kauniista kesästä ja rankoista koulutuksista. Kurssilta sain kiitettävän arvosanan ja osa kiitoksesta kuuluu tupakaverilleni, joka sai lopulta kurssin parhaan pistemäärän. Loistava suoritus joukkueessa, jolla oli tunnetusti viestikomppanian "persoonallisin" kouluttaja. Miehen persoona teki todellakin vaikutuksen nuoreen mieheen, mutta pelonsekainen kunnioitus on myöhemmin muuttunut puhtaaksi arvostukseksi! Kurssijuhlaan sain daamikseni ystävättäreni Lauran.
Haminasta tultiin takaisin Vekaralle kouluttamaan omaa joukkuetta. Siirryin nyt esikuntakomppanian vahvuuteen ja meitä oli kaksi kokelasta yhtä joukkuetta varten. Yhteistyö toimi loistavasti ja saimme sopivan rennon viestijoukkueen. Moni alaiseni on vieläkin puheväleissä kanssani ja tulee heittämään lippaa tai pummaamaan tupakkaa baareissa ;). Loppusodan vietin Tilkassa leikkauttamassa olkapäätäni, joka meni muutama vuosi aiemmin remonttiin. Sain hyvän lääkärin ja makuupaikan kantahenkilökunnan upseerien tuvassa. Lueskelin siellä Caesarin historiikkia, polttelin tupakkaa ja huilasin. Palattuani sairaalasta, pääsin vielä pariksi päiväksi kasarmille ja sain kuulla loistavat arvostelut joukkueemme menestymisestä loppusodassa. Rikoimme "haamurajoja". Kokonaisarvioni palvelusajalta oli pelkkää hyvää, RUK:n kiitettävä ja alaisten/vertaisten antamat arviot kaikki vahvuusalueita. Siitä iso kiitos!
Vekaralta palasin takaisin Lahteen elämääni etsimään. Merkonomin ja datanomin tutkinnoilla ei paljoa juhlittu, joten tein 2000-luvulla paljon erilaisia töitä varastosta - rakennusliikemyyntiin. Starkilta siirryin Helsinkiin Finnairin tilitoimistoon järjestelmäasiantuntijaksi. Kollegani Vesa on vieläkin ystäväni ja hän soitelee minulle säännöllisesti. Kunnioitan hänen kykyään ylläpitää ihmissuhteita!
2010-luvun alku ja nykyhetki
Tapasin nykyisen kihlattuni 2010, palattuani takaisin Lahteen 2009 -vuoden lopussa. Elin pari varsin myrskyisää vuotta ennen rakkauteni kohtaamista. Tytin tapasin legendaarisen Torven ei-ehkä-(vielä)-niin-legendaaressa suomi-räp -illassa, jossa esiintyi entinen työkaverini Miikka Kumpulainen (etsitään taiteilijanimi). Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? En tiedä, mutta Tytin ulkonäkö ja olemus herättivät heti mielenkiintoni. Ilta päättyi asunnolleni ja tapasimme uudelleen heti parin päivän jälkeen. Tulimme alusta asti toimeen, kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään. Näistä kokemuksista haluisin kirjoitella tarkemmin. Molemmilta löytyy hauskoja muistoja liittyen suhteemme alkuaikoihin.
2011, kävin ensimmäiset eduskuntavaalini ja sain huikeat 82 -ääntä. Työskentelin hetken ISO-lehdessä ja tein remonttimuuton mainostoimistolle. Loppuvuodesta olen keskittynyt yrittäjäkurssiin ja suunnitellut toisen yritykseni perustamista. 5.12.11 kysyin tytöltäni, että suostuisiko hän kantamaan sormusta. Sain puoltavan vastauksen ja sormukset hankkittiin 4.1.12, jolloin julkaisimme päätöksen kihlautumisesta.
Eli jossain tässä ollaan nyt. Tarkentelen vielä tekstejä ja korjailen virheitä. 2010-luvulle on jäänyt paljon mustia aukkoja, koska silloin on tapahtunut suhteessa eniten sellaista, minkä itse muistan. Aion käydä tämän kuun puolella mummini kanssa läpi vanhoja valokuva-albumeita. Niistä löydän lisää materiaalia 1900-luvun vaiheistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti